HPK-Juniorijääkiekon jäsenviesti marraskuu 2023

Valmennuspäällikön terveiset

Mielestäni HPK-Juniorijääkiekolla menee kohtalaisen hyvin tällä hetkellä. Meidän urheilutoimintamme kestää päivänvalon lähes mihin tahansa (urheilu) jääkiekkoseuraan Suomessa verrattuna tyttö- ja poikakiekossa. Aina voidaan ja aina pitää tietenkin pystyä parantamaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mitä jos välillä pysähdytään ja katsotaan mikä meillä on myös hyvin ja sellaista mitä muilla ei vaikkapa ole tai mikä on ehkä ehdottoman paikallinen vahvuus tai asia, joka on säilyttämisen ja vaalimisen arvoinen.

Maailman ja yleisesti urheilun ja jääkiekon nopeaa muutosta emme voi kuitenkaan jarruttaa. Kuten olen aikaisemmin todennut perinteinen seuramalli voi olla tullut tiensä päähän ja seuran tulee pystyä muuntumaan nopeassakin aikataulussa ja suunnitella sekä toteuttaa käyttäjäläheisempiä toimintatapoja nykyhetkeen, esimerkkinä vaikkapa lisääntynyt valinnanvapaus harrastustarjottimessa.

Yksi muuttuva elementti on niin kutsuttu pelaajapolku. Pelaajapolkuja on ollut matkan varrella jos jonkinlaisia ja kaikkia reittejä ja polkuja on koluttu ja yhtäkään yhteistä selittäjää ei ole olemassa valmennuksen osaamisen, laadun tai määrien suhteen millaisia pelaajia tai yksilöitä reiteistä ja poluista tuli. Lopputulos on voinut olla jopa ääripäissä sama. Ääripäillä tarkoitetaan vaikkapa äärimmäisen suunniteltua, organisoitua ja johdettua mallia vastaan vapaamuotoista, lapsilähtöistä ja välittävää kulttuuria. Varmastikin parasta urheilevalle lapselle olisi jokin noiden yhdistelmä, joka sallisi erilaisille harrastajille erilaisia vaihtoehtoja. Nythän on koko ajan kymmeniä jopa satoja eri näkemyksiä, miten toimintaa tulisi organisoida ja toteuttaa, joka yleensä vielä pelaavien lasten perheillä perustuu oman lapsen näkökulmaan. Ei ole helppoa seuroilla, ikäluokilla, joukkueilla tai valmentajillakaan toteuttaa kaikille täysin sopivaa ja odotusten mukaista toimintaa, varsinkin kun joukkuelajista on vielä kysymys.

Aina kun alamme tuomaan uusia ja innovatiivisia kehitysprojekteja on se myös aina jostain mahdollisesti pois. Kuvainnollisesti kun pöydälle tuodaan uusi lelulaatikko samalla joku vanha lelulaatikko putoaa pois. Myöhemmin sitten mietitään, että olihan siellä vanhassakin laatikossa ihan hyviä ja käyttökelpoisia leluja. Valmentajat puhuvat useasti niin kutsutuista perusasioista ja mielestäni niistä ei kannata tinkiä liikaa, koska myöhemmin ne sitten paljastuvat. En allekirjoita ollenkaan sellaista ”hifistely”valmentamista jossa joku väittää, että vaikkapa joku luisteluvalmentaja tms. on tehnyt jonkun pelaajan taikka ottaa määräänsä suurempaa kunniaa yksittäisen pelaajan saavutuksista. Jopa osa valmentajista harhautuu tähän, että koko ajan pitäisi olla jotain uutta ja mahtavaa ja sellaista, jota ei ole ennen tehty.

Mielestäni voimme parhaiten palvella harrastajiamme siinä, että huolehditaan yhdessä perusasiat kuntoon pitkäjänteisellä aikataululla ja etsitään samalla koko ajan uusia käytänteitä sopivan varovaisesti kokeilemalla ja toteamalla mikä toimii meillä ja mikä ei mahdollisesti toimi.

Oikoteitä onneen ei siis ole olemassa ja varmaa on ainakin se, että jonkinlaisen ”isomman” muutoksen äärellä ollaan ja nähtäväksi jää millaiset toimintamallit ja käytänteet sitten saavuttavat isoimmat jalansijat lähitulevaisuudessa.

HPK-terveisin,

Sami Sauren

Valmennuspäällikkö

HPK-Juniorijääkiekko ry